Puolimatkassa

Niin se vaan on tämäkin reissu jo puolivälissä. Reilun kaksi kuukautta olen nyt täällä Ranskassa asustellut ja vielä pari kuukautta edessä. Kyllä tämä paikka tavallaan jo kodilta tuntuu, eikä ole enää semmoinen olo, että olisi vaan turistina täällä. Täältä puuttuu vaan ne kaikista tutuimmat ihmiset.  

Ranskalaisiin tapoihinkin alkaa olla jo aika tottunut eikä tunnu enää oudolta, että ympärillä puhutaan ranskaa koko ajan ja kaikki on ranskaksi. Myöskin siihen on jo tottunut, että pitää koko ajan puhua englantia.  Vielä en ole sentään unia sillä kielellä nähnyt, mutta aika monesti huomaa ajattelevansa englanniksi.  

 

Ranskan kielen taito ei kylläkään täällä ole kovin paljoa kehittynyt. Kuuntelun ja lausumisen osalta ehkä vähän ja nyt olen myös rohkeampi käyttämään ranskaa joissan tilanteissa. Välillä sitä nimittäin on pakko käyttää (mikä on tietysti ihan hyvä asia, koska siinähän sitä oppii), koska esim. viranomaiset ei täällä osaa englantia ja heidän kanssa piti olla aika paljon tekemisissä CAF-tukea hakiessa. Täällä puhutaan totta kai koko ajan englantia vaihtareiden kesken, joten ei ihmekään, ettei ranska ole paljoa kehittynyt.

Kaiken kaikkiaan on ollut kyllä mahtava reissu tähän asti, ja toivottavasti loppuaika on yhtä mukavaa. Nyt pitää nauttia joka hetkestä, koska tuntuu, että aika kuluu niin nopeasti!

Viimeiset kesäpäivät

Täällä on ollut sateista ja viileää jo muutaman viikon ajan, mutta viime viikonloppuna lämpötila nousi taas mukavasti. Lauantaina ja sunnuntaina asteita oli lähes 25. Lauantai meni lähes kokonaan sisällä ja kouluprojektia tehdessä, mutta sunnuntaina lähdettiin ulos nauttimaan säästä.

Tämmönen karuselli ilmestyi viime viikolla keskustaan :D

Nämä olikin sitten varmaan viimeiset "kesäpäivät" täälläkin. Tällä viikolla on nimittäin joka päivä ollut harmaata ja välillä satanut. Pitää varmaan lähteä kohta talvivaateostoksille, kun aamullakin lämmintä on enää viitisen astetta. Mitenköhän tarkenen sitten Suomessa, jos täällä tuo 5 astettakin tuntuu superkylmältä...

Vieraita Suomesta

Maanantaiaamuna sain vieraita Suomesta, kun veljeni saapuivat Troyesiin. Minulla oli maanantai ja tiistai vapaata koulusta, joten olimme suunnitelleet heidän tulonsa näille päiville. Maanantaina esittelin pojille kämppäni ja menimme bussilla McArthurGlen outlet-myymälöille shoppailemaan. Shoppailureissulla vierähtikin useita tunteja ja minulle tarttui mukaan uusi laukku, kynsilakkoja sekä kengät. 

Shoppailun jälkeen palattiin keskustaan ja mentiin pizzalle. Tämän jälkeen jaksoimme vielä mennä baariin nimeltä Le Tricasse pelaamaan biljardia ja pöytäfutista. Sitten oltiinkin jo niin väsyneitä, että pojat lähtivät hotellille ja minä kotiin.

Tiistaina esittelin sitten pojille Troyesin keskustaa ja ”nähtävyyksiä”. Kiersimme katsomassa Troyesin sydäntä, katedraalia sekä muuten vain kaupunkia. Kiertelimme vielä myös kauppoja keskustassa, mutta tällä kertaa en löytänyt enää mitään. Kaupungilla kävellessä huomattiin, että parturit ja kampaajat on täällä paljon halvempia kuin Suomessa ja niinpä toinen veljistäni kävikin parturissa. Parturi ei puhunut sanaakaan englantia, joten minä sönkkäsin ranskaksi, olisiko heillä kuvastoa ja yritin kertoa mitä veljeni haluaa. Parturi ymmärsi ja lopulta hiuksista tuli tosi hyvät ja leikkaus maksoi vain 10e!

Tiistai-iltana menimme syömään ravintolaan nimeltä Rosaparks, jota olen jo pitkään halunnut kokeilla. Rosaparks on siis ranskalainen hampurilaisravintolaketju. Hampurilaiset siellä olivat aivan eri luokkaa kuin esim. mäkkärillä. He mm. jauhavat jauhelihankin pihvejä varten itse ja sämpylät ovat kotitekoisia. Hampparini oli tosi hyvä ja täyttävä ja kyseiseen paikkaan haluan mennä kyllä syömään uudestaankin.

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukavat kaksi päivää. Kerkesimme nähdä ja tehdä paljon, vaikka aika olikin lyhyt ja oli kivaa esitellä omaa tämänhetkistä ”kotikaupunkia”. Sääkin suosi juuri noita päiviä, sillä sunnuntai-iltana täällä oli ukkosmyrsky ja keskiviikkona satoi, mutta maanantai ja tiistai olivat lämpimiä ja aurinkoisia! 

Mitä kaipaan Suomesta

1.Nipsua

Nipsu on siis mun perheen kissa Suomessa. Sitä on välillä kova ikävä, koska pelottaa, että se unohtaa minut.

On se Nippe vaan niin söpö

Tämmönen kisu nähtiin Pariisin reissulla eräässä
boulangeriessa

2. Suomalaista ruokaa

Kuten ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Täällä leipä on pääosin vaan täysin valkoista paahtoleipää tai patonkia. Onneksi olen löytänyt joistakin kaupoista myös suomalaista muistuttavia leipiä.

Omatekemät lihapullat ja perunamuussi auttoi Suomi-ikävään!

3. SAUNAA

Olis niiin mukava päästä saunomaan. Sitä todellakin kaipaan ja heti ensimmäisenä iltana kotona haluan kyllä saunaan!

4. Täsmällisyyttä

Täällä mikään ei oikein tapahdu ajallaan ja suomalaisena olen tottunut täsmällisyyteen. Olen nyt yrittänyt asennoitua siihen, että turha odottaa minkään tapahtuvan nopeasti. Meillä on esimerkiksi pesukone ollut rikki tulostani lähtien eikä vuokraemäntä ole sitä saanut vieläkään vaihdettua. Lisäksi tulostani meni noin kuukausi ennenkö vuokraemäntä sai aikaiseksi hankkia uuden lampun kattolamppuuni, vaikka tästä kerroin hänelle jo toisena päivänäni täällä.

5. Suomen kieltä

Olis kiva saada puhua pitkästä aikaa suomee ihan kasvotusten jollekin. Englanti sujuu totta kai jo tosi hyvin, mutta silti haluaisin puhua suomea. Onneksi veljeni tulevat tänne ensi viikolla käymään, joten pääsee puhumaan suomea!

6. Kavereita ja perhettä

Ikävä yllättää välillä, mutta pitää vain ajatella, että tämä 4kk on oikeastaan tosi lyhyt aika elämästä ja se menee ehkä liiankin nopeasti. 

Sitten tämmösiä random juttuja kuten;

Sähköhellaa

Täällä on ihan tavallista, että kämpässä on kaasuhella ja se meilläkin täällä on. En tykkää yhtään tehdä ruokaa sillä, koska se lämpiää aina liian nopeasti liian kuumaksi… Tai sitten en vaan osaa käyttää sitä oikein.

Tiskiharjaa

Täällä sitä ei tunneta vaan tiskataan sienellä ja minusta se on epähygieenistä :D

Pariisi

Viime viikonloppuna pääsin vihdoin Pariisiin! Varasimme kämppiksen kanssa hostellin la-su yöksi ja lauantaiaamuna lähdimme kahdeksan aikaan kohti Pariisia. Autokyydin varasimme blablacar-sivustolta. Kyseisellä sivustolla siis ilmoitetaan kimppakyydeistä eri kaupunkeihin, maksu suoritetaan sivuston kautta ja sitten täytyy itse ottaa yhteyttä kuljettajaan ja sopia paikka, josta lähtee kyytiin. Tulee paljon edullisemmaksi mennä Pariisiin kimppakyydillä kuin junalla, koska nyt maksoimme meno ja tulomatkasta yhteensä 20e ja juna yhteen suuntaan maksaa 20-27e. Kuljettajatkin olivat oikein mukavia ja puhuivat englantia, joten matkat sujuivat hyvin ja turvallisesti.

Maisemaa hostellimme läheltä

Lauantaina sää oli mitä mainioin, +25 ja aurinkoa. Pariisiin päästyämme tapasimme 4 muuta kaveriamme ja päätimme suunnata Eiffel tornille. Jonotimme sisäänpääsyä lähes 3 tuntia… Huipulle pääsy oli kuitenkin odotuksen arvoinen! Maisemat olivat mahtavat, mutta tungos joka paikassa kieltämättä otti päähän. Loppupäivän vietimme kävellen Seinen varrella ja käveltyä tulikin varmaan ainakin kolmen tunnin ajan, mikä todella tuntui jaloissa… Illalla suuntasimme Notredamen lähellä sijaitsevalle alueelle, jossa on paljon baareja ja ravintoloita. Kävimme kebabilla ja sen jälkeen menimme drinkeille yhteen baareista. Puolenyön aikoihin suuntasimme metrolla takaisin hostelliin. Matkalla metroasemalta hostellille meinasimme vielä eksyä, mutta onneksi oikea katu löytyi lopulta.

Maisemia Eiffel tornin toisesta kerroksesta...

...ja huipulta.

Minä ja pulu tornin juurella

Hostellissa nukuimme 6 hengen makuusalissa. Nukkuminen jäi todella vähälle, sillä huoneemme oli rappukäytävän vieressä ja käytävän äänet häiritsivät. Lisäksi osa huoneemme ihmisistä tuli hostellille vasta aamuyöllä. Sunnuntaiaamuna heräsimme siis väsyneinä. Olimme sopineet tapaamisen Louvrelle toisten tyttöjen kanssa kello 9.30, sillä Louvre avataan kymmeneltä. Jo 9.30 jono oli järkyttävä. Jono mutkitteli Louvren pihalla, rakennusten ympärillä ja päättyi lopulta kadulle. Yllätyimme kuitenkin positiivisesti, sillä emme jonottaneet tällä kertaa kuin reilun tunnin! Louvressa kiertelimme noin neljä tuntia. Itse en ole kovin kiinnostunut museoista, joten tämä ei todellakaan ollut reissun kohokohta minulle. Louvren jälkeen etsimme ruokapaikan ja menimme syömään ja kahville. Tämän jälkeen meillä ei ollutkaan enää aikaa muuhun. Lähdimme hakemaan matkatavarat hostellilta ja sen jälkeen menimme metrolla St. Denis nimiseen paikkaan odottelemaan kyytiämme takaisin Troyesiin.

Yksi silloista Seinen yli oli täynnä lukkoja. Aiemmin tänä
vuonna silta oli hajonnut lukkojen painon takia ja
nyt sillan asfalttiin oli kirjoitettu
"Our bridge can no longer withstand your 
gestures of love - no more lovelocks!".

Kokonaisuudessaan reissu oli mukava, mutta liian lyhyt. Kahdessa päivässä ei Pariisista ehtinyt näkemään kuin pienen osan. Suurin osa ajastamme tuntui menevän vaan jonottamiseen ja odottamiseen, sillä joka paikassa oli hirveästi turisteja. Oli kuitenkin mukava verestää aiempia muistoja Pariisista edes vähän, sillä edellisestä kerrasta aikaa on 8 vuotta ja ensimmäisestä kerrasta jo 15 vuotta!