Puolimatkassa

Niin se vaan on tämäkin reissu jo puolivälissä. Reilun kaksi kuukautta olen nyt täällä Ranskassa asustellut ja vielä pari kuukautta edessä. Kyllä tämä paikka tavallaan jo kodilta tuntuu, eikä ole enää semmoinen olo, että olisi vaan turistina täällä. Täältä puuttuu vaan ne kaikista tutuimmat ihmiset.  

Ranskalaisiin tapoihinkin alkaa olla jo aika tottunut eikä tunnu enää oudolta, että ympärillä puhutaan ranskaa koko ajan ja kaikki on ranskaksi. Myöskin siihen on jo tottunut, että pitää koko ajan puhua englantia.  Vielä en ole sentään unia sillä kielellä nähnyt, mutta aika monesti huomaa ajattelevansa englanniksi.  

 

Ranskan kielen taito ei kylläkään täällä ole kovin paljoa kehittynyt. Kuuntelun ja lausumisen osalta ehkä vähän ja nyt olen myös rohkeampi käyttämään ranskaa joissan tilanteissa. Välillä sitä nimittäin on pakko käyttää (mikä on tietysti ihan hyvä asia, koska siinähän sitä oppii), koska esim. viranomaiset ei täällä osaa englantia ja heidän kanssa piti olla aika paljon tekemisissä CAF-tukea hakiessa. Täällä puhutaan totta kai koko ajan englantia vaihtareiden kesken, joten ei ihmekään, ettei ranska ole paljoa kehittynyt.

Kaiken kaikkiaan on ollut kyllä mahtava reissu tähän asti, ja toivottavasti loppuaika on yhtä mukavaa. Nyt pitää nauttia joka hetkestä, koska tuntuu, että aika kuluu niin nopeasti!