Torstaina meidän koululla järjestettiin University Forum,
jossa esiteltiin maita, joihin ESC:sta on mahdollista mennä vaihtoon.
Meitä vaihto-opiskelijoita pyydettiin esittelemään omia maitamme ranskalaisten
vaihdossa olleiden opiskelijoiden kanssa. Jokaiselle maalle oli oma pöytä, ja
paikalle sai tuoda kuvia, maalle tyypillistä syömistä tai juomista tai esineitä
tms. Minun kanssa Suomea esittelemässä oli kaksi ranskalaista tyttöä, jotka
olivat olleet viime keväänä vaihdossa Turussa. He olivat tuoneet maistettavaksi
karpalomehua, joka ei kylläkään minusta ole mitenkään perinteistä suomalaista…
En tosin sitä kehdannut heille sanoa. Minä itse toin maistettavaksi edellisenä
iltana leipomiani korvapuusteja.
 |
| Meidän paikka valmisteluvaiheessa |
Mielenkiintoisinta päivässä oli kiertää kaikkien muiden
maiden pöydissä, sillä maita oli varmaan lähes 30. Tosi monet olivat leiponeet
jotain perinteistä ja parhaiten jäi ehkä mieleen saksalaisten ruuat, sillä
heillä oli tosi monenlaista maistettavaa. Vähän pettynyt olin siihen, että
ollessani omalla ständillani lähes kukaan ei kysynyt minulta mitään, oikeastaan
vain muut vaihtarit kyselivät jotain, mutta KAIKKI ranskalaiset juttelivat vain
ranskaksi ranskalaisten tyttöjen kanssa… Tosin en sitä enää ihmettele kovin
paljoa, koska he eivät ole kovin halukkaita juttelemaan englanniksi. Mutta oli positiivinen yllätys, kuinka moni oli kiinnostunut vaihdosta Suomessa! Ehkä myös
ranskalaiset tytöt osasivat kertoa Suomesta paremmin ulkomaalaisen
näkökulmasta. Mutta sainpahan ainakin
kierrellä maistelemassa kaikkea, kun minua ei niin paljon omalla ständillani
tarvittu!
Forumin jälkeen meillä sitten oli ”alkoholiton aperatiivi”
eli käytännössä mehutarjoilu. Mehun kanssa tarjolla oli erilaisia keksejä ja
muuta naposteltavaa. Lisäksi aperatiivilla oli joitakin musiikkiesityksiä. Sen
jälkeen minun pitikin kiirehtiä kotiin lukemaan seuraavan aamun kokeeseen…
 |
| Veronika Tsekistä, Melissa Kanadasta ja minä Suomesta :) |
On kyllä huippua, miten paljon täällä on oppinut muista
kulttuureista, koska vaihtareita on niin monista maista. Olen oppinut niin
paljon uutta, että se ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman ulkomaille
lähtöä. Vaikka kotiinpaluuta odottaa jo kovasti, tuntuu silti vähän haikealta,
että on enää kuukausi aikaa olla täällä ja sen jälkeen en tiedä tulenko ikinä
täällä käymään uudestaan. Tulee varmasti tuntumaan oudolta palata taas Suomen
arkeen, koska elämä täällä on ollut niin erilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti